Sb Raatti – YT JalPa 4-14 

Pikku pakkasen saattelemana Jallukaravaani rullasi itsensä tänään Nilsiän liikuntatalolle. Pelaajiston lompakossa oli taas selvästi liikaa painetta ollut, kun useampi pelaaja oli omilla reissuillaan ja jäljelle jäävistä harvat ja valitut olivat keksineet rikkoa paikkansa, varmasti täysin tahallaan. Joten peliin lähdettiin jälleen hieman rikkinäisellä kokoonpanolla.

Peli lähti käyntiin varsin rauhallisissa merkeissä, kunnes kolmannella minuutilla Ossi pyöräytti pehmeitä ranteitaan viivassa lähettäen pallon lähes valonnopeudella verkon perukoille. Huomatessaan, että maalien tekeminen on varsin kivaa puuhaa, niin kolmisen minuuttia eteenpäin ja pallo löytyi uudestaan verkosta lähes identtisen ranteiden pyöräytyksen tuloksena.

Muutkin pelaajat huomasivat lähes lapsenomaisen ilon Ossin naamalta ja halusivat mukaan leikkiin. Eemilin iskiessä pari ja Peten yhden häkin ensimmäiselle erätauolle lähdettiin Jallujen 5-0 johtoasemassa.

Erätauolla harjoiteltiin yhdessä pyramidihuijauksen alkeita puhumalla paskaa. Asenteesta, tarkkuudesta ja homman hoitamisesta kyllä puhuttiin, mutta jalan ylittäessä laidan niin kaikki nämä ajatukset haihtuivat päistämme kuin Jaloviina seuran saunaillassa. Seuraavat 15 minuuttia kävisi hyvästä opetusvideosta otsikolla ”Tältä näyttää laiska pelaaminen.”

Erän ehdottomana kohokohtana voi pitää, kun ylivoimalla otettiin kaksi omiin ja lopulta tehtiin myös yksi. Harvemmin kolmea maalia värkkäillään yhden 2 minuuttisen aikana, mutta niin vain kykenimme sellaisen tilastoihmeen väkertelemään. Toiselle erätauolle lopulta siirryttiin Jallujen 7-3 johtoasemassa.

Pyramidihuijauspuheet oli nyt kokeiltu ja todettu kehnoiksi, jotenka kolmanteen erään lähtiessä annettiin jo vähän painoarvoa näille aikaisemmin mainituille sanoille. 

Peli otettiin täydellisesti haltuun heti alusta lähtien ja ajoittain pelissä oli jopa jotain järkeä. Maaleja mätettiin lopulta seitsemän kappaletta erään, Ossin saadessa suurimmat hurraahuudot viimeistelemällä hattutemppunsa hienon yksilösuorituksen jälkeen. 

Lopputulos oli lopulta 4-14 ja ottelun sheriffiksi valittiin Eemil Haapalainen 5+2 tehoillaan.

YT JalPa – Lieksan Into 4-14

Tunnin tauon jälkeen vastaan asettui Lieksan Into. Edellinen ottelu samalla areenalla oli päättynyt 7-7 tasapeliin, jotenka odotettavissa oli tiukka kamppailu. Oi oi kuinka väärässä oltiinkaan.

Heti alusta lähtien kaveri hyödynsi pienen kentän ahtauden tulemalle päälle, eikä me haluttu löytää lääkkeitä tähän vaivaan sitten niin millään. Ei edes minuuttia ollut peliä takana, kun palloa kaivettiin ensimmäisen kerran JalPa maalista. Tilanne ei ollut vielä toivoton. Pentikäisen Eetu toi pelin tasoihin, mutta pari nopeaa kaverilta vielä perään takasivat sen, että erätauolle lähdettiin Innon 1-3 johtoasemassa. 

Toisessa erässä Into karkasi jo 2-6 johtoasemaan, josta vielä kairasimme itsemme peliin mukaan parilla nopealla maalilla. Mutta tässä vaiheessa Lieksalaiset heittivät vaseliinin nurkkaan ja samalla Jalpalaiset tiputtivat saippuan, koska sen verta raa’aksi meno äityi. 

Kolmanteen erään lähdettiin vielä inhimillisissä 4-8 lukemissa, mutta siihen se inhimillisyys sitten loppuikin. Erän alkuun Kuopion kaupungin säästötoimetkin unohdettiin kun hallin valot kirkastui, jotta kaikki näkisivät paremmin miten JalPaa riepoteltiin kuin sitä legendaarista paskasta lakanaa. Innon miehet tulivat niin maalta, mereltä kuin ilmasta tekemään maaleja Jallujen ottaessa katsojan roolin. Lopputulos 4-14 ei jätä jossitteluille sijaa. 

Harvoja valopilkkuja ottelussa oli Miika Luukon väsymätön taisteluilme jolla hän ansaitsi valinnan ottelun sheriffiksi.

 

No yhden tähden!

 

Uusien peliasujen jako pukukopissa tunti ennen peliä, niin kuin kuuluukin. Koska miksi tehdä jotain ajoissa, kun sen voi tehdä paskat housussa rukoillen logistiikan jumalia ilman järkevää varasuunnitelmaa viime tingassa? Nilsiän liikuntatalo toimii päänäyttämönä, kun JalPa aloittaa seurahistoriansa yhdeksännen salibandykautensa Savo-Karjalan alasarjoissa, 3. divisioona ollen sarjatasona. Vaikka tältä tasolta puuttuukin 5. divisioonan arvoituksellisuus pelaajien pelikunnon suhteen tai korkeampien sarjatasojen urheilullisuus niin silti jotain jännittävää on aistittavissa ilmassa, oman veikkauksen ollessa jonkun vuotava perseventtiili. Aisteja kutkutteleva ilmanala ja hintalapun repiminen pelipaidasta saivat ajatukseni harhailemaan pisteeseen josta kausi 2023-2024 omalta kohdaltani alkoi.

Kauden 2023–2024 ensimmäisestä aloitusvihellyksestä syyskuun lopulta pitää palata kuutisen kuukautta taaksepäin. Kausi 2022–2023 on juuri saatu pakettiin maaliskuun hankiaisilla, kun seuraavan talven vakiovuorojen hakuprosessi jo alkaa. Tilanteesta teki mielenkiintoisen tänä vuonna se, että tässä vaiheessa ei ollut mitään varmuutta tuleeko koko joukkueen toiminta edes jatkumaan seuraavana syksynä. Mutta jokainen vakiovuoroja Kuopiossa hakenut ihminen tietää kuinka helppoa on löytää hyviä vuoroja tai sen puoleen edes mitään vuoroja, jos olet liikenteessä vasta kesän lopulla.

Santtu on iloinen kun pääsi pois kotoa

Yrityksen ja erehdyksen kautta olemme päätyneet malliin, jossa meillä olisi aina kaksi vakiovuoroa viikossa joista toinen on pienellä kentällä ja toinen isolla, optimitilanteessa tiistaisin ja torstaisin. Kokemus on opettanut, että kahden ison kentän vuoron joka viikkoiseen ylläpitämiseen treeniringissä pitäisi varovaisen arvion mukaan olla noin 135 henkeä. Tällöin joka viikko saisi edes 3vs3 pelit vaneriveskoille. Samasta kokemuksenastiasta on myös ammennettu tieto, että harjoituksien asettelu perättäisille päiville karsii osallistujakuntaa kuin metsuri kokaiinipäissään kuusia, joten vaihtoehtoja ei liiaksi enää jää tässä kaupungissa. Pelaajien aktiivisuus yössä sekä perheellisten kyltymätön halu saada tekosyy poistua kotoaan viikolla pitävät huolen siitä, että viikonloppuvuorot ovat poissuljettuja vaihtoehtoja.

Ennen lopullista kesälevolle siirtymistä oli vielä edessä kauden päättäjäiset sekä ratkaisut tulevaisuudesta. Useamman kauden kestänyt taistelu hyvin pienen pelaajamateriaalin kanssa oli ajanut meidät pisteeseen, jossa toiminta loppuisi, jos muutosta ei saataisi aikaan. Sattumien kautta myös kilpakumppanimme Vehve oli taistellut saman ongelman kanssa . Moni pelaaja tunsi toisensa jo ennestään sekä samansuuntaiset arvot toiminnan suunnasta tekivät yhdistymisestä todella vaivattoman prosessin ja näin saimme ratkaistua molempien joukkueiden pelaajamateriaali ongelmat. Samassa rytäkässä myös osa jätkistä päätti perustaa uuden joukkueen 5. divisioonaan, joten jo monta vuotta viljelty vitsi Kahden Tähden JalluPallosta alkoi myös muuttumaan todeksi.

Pelikirjan suunnittelua

Huhti- ja toukokuun sai lomailla salibandyhommista. Kauden ollessa käynnissä syö salibandy suuren osan vapaa-ajastani, jotenka off-seasonilla on tapana tunkea mailat ja kengät hyvin syvälle varaston perukoille, jotta taas syksyn tullen olisi hyvä polte kaikkeen muovipallotouhuiluun. Lähes joka kevät ja kesä on saatu mietiskellä tulevan kauden rosteria, mutta tällä kertaa oli sekin jo hoidossa, jotenka nyt pystyi pari kuukautta keskittymään täysillä lihomiseen, golffiin ja juhannuksen yksisarvisristeilyyn. Huomiona täytyy mainita, että jos samat lahjat olisin saanut salibandyn tai golffin pelaamiseen kuin mitä olen saanut lihomiseen, niin voisin päivätyöt varsin kevyin mielin jättää pois.

Noh, kesän lopulla lähes sata kiloisena ja perse märkänä yksisarvisristeilyn jäljiltä lopulta oli palattava myös mailan, pallojen ja excelin äärelle. Eli elokuun ensimmäisellä viikolla alkoi vakiovuorot pyörimään ja koska mitään ei kannata tehdä liian aikaiseen niin vasta näihin aikoihin aloin myös väsäilemään kausibudjettia kasaan. Tässä vaiheessahan seuralle oli jo vino pino laskuja muodostunut, koska kausi-ilmoittautumiset piti tehdä jo kesän alkupuolella, mutta nyt sain käsiini myös kaiken muun tarvittavan datan menoista ja tarkasta kokoonpanosta. Meillä on tapana ollut hoitaa kausimaksut kahdessa osassa niin, että kauden alkuun laskutetaan suurempi summa ja tammikuun aikana tarkistetaan budjetin pitävyys, jonka perusteella lähetetään toinen osa kausimaksusta. Tämä on ollut varsin toimiva konsepti meille, koska tällä tavoin hommat pyörivät lähes itsestään taustalla suurimman osan kaudesta.

Excel on ystävä

Harjoituksien lähtiessä käyntiin oli kopissa monta uutta naamaa ja nimeä opeteltavaksi. Itse olen täyttänyt oman lähimuistin hyvin rajallisen kapasiteetin optimaalisella jallukolan mittasuhteella ja talonmiehen vapaapäivän reseptillä, joten ensimmäisten viikkojen ajan yleisin nimi harjoituksissa oli ”Tuo” ”Sinä” ja ”Työ”. Olen myös täysin varma, että oletettavasti 70-luvulla syntyneet ihmiset ovat tehneet jonkin yhteisen käytännönpilan nimeämällä ¾ lapsistaan Eetuiksi, Eemileiksi, Eeliksiksi tai pelkäksi E:ksi. Ja koska sekoiluni nimissä ei ilmeisesti vielä ollut riittävän sekavaa niin jo ensimmäisistä harjoituksista lähtien Markus muuttui Esaksi. Jotenka edessä oli paljon uutta opeteltavaa niin nimien, paskojen vitsien kuin pelillisten asioiden suhteen.

Hiljakseltaan jengi on alkanut hitsautumaan paremmin yhteen, vaikka pelilliset mieltymykset joukkueen sisällä on helppo jakaa kahteen täysin eri koulukuntaan. Nuorempien pelureiden palloton peli tuppaa olemaan aktiivisempaa mallia ja pallollinen peli perustuu johonkin helvetin syöttelyyn ja liikkeeseen. Me vanhat läskit vastaavasti luotamme pallottomana passiiviseen mökkiin ja pallollisena vanhaan kunnon ”Ammu joka paikasta ja hakkaa maalin edessä kuin Tauski vaimoaan” -taktiikkaan. Molemmilla koulukunnilla on opittavaa toisiltaan, mutta oikeat palikat kyllä ovat kasassa varsin toimivan joukkueen luomiseksi.

Vielä ennen ensimmäisiä pelejä oli pari tärkeää asiaa hoidettavana. Saunaillan järjestäminen meinasi mennä hieman viime tinkaan johtuen otteluohjelman viime hetken muutoksesta, mutta lopulta lähes kaikki pääsivät paikalle lyhyestä varoitusajasta huolimatta. Iltahan oli kaikin puolin varsin onnistunut, kun vielä tässä vaiheessa selvittiin ilman yhtäkään loukkaantumista. Kapteeniston tietoon ei ole myöskään tullut, että kukaan olisi joutunut antibioottikuurille yöllisten seikkailujen johdosta eikä krapulakaan kestänyt kuin kolme päivää, joten kaikki oli valmista sarja-avausta varten.

Peliasut vanhimmasta uusimpaan, uusin alimmaisena

Paitsi ne peliasut tietenkin. Uudet pelaajat, uudet kujeet, uusi kausi joten tottakai myös uudet peliasut tuli hankintaan. Toimittajan kanssa kaupanteko sujui hyvin, mutta asujen toimitusaika osui hieman turhan lähelle kauden ensimmäisiä otteluita. Kun asuja ei alkanut näkymään, saati kuulumaan alkoi jo hieman jännämyyrä kurkkimaan, että vedetäänkö sitä ensimmäiset pelit sitten koulusähly tyyliin nahkalla. Arviolta 53241 puhelun ja 1241537 viestin jälkeen saatiin selville, että asut ovat oikealla matkahuollon pisteellä. Siellä paikallinen Pekka Postimies oli vain päättänyt nostaa laatikon hyllyyn ja jättänyt merkkaamatta tavaran vastaanotetuksi saatikka, että olisi ilmoittanut vastaanottajalle asiasta.

Näillä eväillä saatiin kausi 2023-2024 aloitettua. Kirjoitushetkellä sarjan ensimmäinen kierros on saatu päätökseen, jotenka kolmasosa kautta on jo takana. Tämän blogin tarkoituksena on avata alasarjajoukkueen pyörittämisen arkea niin seuratoiminnan, johtamisen, valmentamisen kuin yleisen apinoinnin vinkkelistä katsottuna, mahdollisesti mauttomalla huumorilla maustettuna.